Kertomus diplomaatti Tapani Brotheruksen ja hänen kollegoidensa rohkeasta toiminnasta 1970-luvulla kuvaa myös Suomen pakolaispolitiikan ensi askelia.

Kenraali Pinochetin juntan vallankaappaus Chilessä vuonna 1973 käynnisti vainot, jotka muistuttivat totaalisuudessaan natsien juutalaisvainoja. Kymmeniätuhansia vasemmistolaisia hakattiin, poltettiin, raiskattiin ja ammuttiin. Monet pakenivat kotimaastaan.

Suomen Santiagon asiainhoitajan Tapani Brotheruksen ja hänen kollegoidensa hiljainen diplomatia pelasti jopa 2500 ihmisen hengen. Suomen ulkoministeriön vastustuksesta huolimatta Brotherus majoitti vainottuja kotiinsa ja etsi heille turvapaikkoja myös muista diplomaattisista edustustoista. Tärkeimmäksi pakoreitiksi muodostui DDR, jonka suojeluvaltiona Suomi toimi Chilessä.

Heikki Hiilamon kertomuksessa vilahtelee 1970-luvun suomalaisia Chile-aktivisteja Tarja Halosesta Erkki Tuomiojaan.