Me kohta kotiin tulemme on sotapäiväkirjoihin, kirjeisiin ja haastatteluihin perustuva tositapahtumissa pitäytyvä kuvaus Laatokan Karjalassa taistelleen JR 39:n ja erityisesti sen III pataljoonan ja konekiväärikomppanian vaiheista talvisodassa. Kirja vie lukijaa Pohjois-Savon miesten mukana päivä päivältä lokakuun 1939 puolivälissä käynnistyneistä ylimääräisistä harjoituksista aina huhtikuun 1940 lopulla aloitettuun reserviläisten kotiuttamiseen saakka.

Kapteeni Lauri Karvosen komentaman 845 miehen pataljoonan taisteluiden luettelo on pitkä. Sen omaan tappiotilastoon kirjattiin talvisodan ajalta 101 kaatunutta, 312 haavoittunutta ja neljä kadonnutta. Sankarivainajien määrä nousi haavoihinsa menehtyneiden myötä yli 130 mieheen. Jatkuvien taistelujen lisäksi pataljoonaa verottivat talven 1940 armottomat pakkaset.

Tapahtumien keskiössä on pataljoonan konekiväärikomppanian joukkueenjohtaja, 38-vuotias kolmen lapsen isä, Pielaveden Säästöpankin kamreeri, res. kersantti Toivo Jokinen. Häivähdyksiä tunnelmista teltan hämärässä tuovat pataljoonan 7. komppanian joukkueenjohtajan, maanviljelijän ja myöhemmän kunnallispolitiikan vaikuttajan res. vääpeli Jooseppi Laukkasen kirjeiden hienosävyiset kuvaukset. Sodan syttymisen jälkeenkin on miesten mielessä vahvasti kotiin palaaminen, kunhan isänmaan asia on ensin saatu hoidettua.

DI Heikki Väisänen (s. 1957) ryhtyi vuonna 2010 kirjoittamaan puhtaaksi 3.KKK/JR 39 sotapäiväkirjaa tallentaakseen jälkipolville puolisonsa isoisän Toivo Jokisen talvisodan sotataipaleen. Työ kääntyi analyyttiseksi ja kronologiseksi kuvaukseksi taistelutoimista 13. divisioonan toiminta-alueella, sankaritarinaksi Suomen kohtalon hetkistä talvisodassa 1939–1940.