Työväen raittiusliike sata vuotta -teos ei ole perinteinen yhdistyshistoria, vaan se kuvaa, miten työväen raittiusliike pyrki yhteiskunnallisin keinoin edistämään raittiutta. Taustana esitellään 1800-luvun lopun ja 1900-luvun elämää ja asuinoloja sekä tilastojen että työväenyhdistysten antamien tietojen kautta. Työväen elämänpiirin muuttumista kuvataan mm. Toivo Pekkasen teoksista lainattujen kuvausten avulla. Nuoret miehet ja naiset lähtivät 1800-luvun lopulla töihin kaupunkiin ja tehtaisiin toimeentulon ja paremman elämän toivossa. Uusi elämänmiljöö ja elämänrytmi poikkesivat maaseudun perinteisestä elämästä. Hyvän elämäntavan muodostumisen edellytyksenä eivät olleet vain aineelliset edellytykset vaan myös henkinen kehitys, erilaiset sivistysmahdollisuudet, joihin monipuolinen yhdistystoiminta antoi mahdollisuuksia. Yksi uusien yhteisöjen vitsauksista oli liiallinen alkoholinkäyttö, joka paljolti johtui juurettomuudesta ja uusien työ- ja asumisyhteisöjen yhteisöllisyyden heikkoudesta. Raittiusaate nousi 1800-luvun lopulla tavoitteenaan kohottaa raittiuden avulla kansaa parempaan elämään. Työväen raittiusliike pyrki vaikuttamaan raittiuteen parantamalla työväen elinoloja yhteiskunnallisin keinoin. Tässä työssä työväen naisliike toimi erityisen aktiivisesti. Kirjan kuvituksessa esitellään sekä työväen elämänoloja että työväen raittiusliikkeen monipuolista toimintaa. Kirjan kirjoittaja on arkielämän historiaan erikoistunut tietokirjailija.