Henning Karström (1899-1989) oli menestyksellinen biokemisti, joka toimi 22 vuotta Nobel-palkinnon saaneen A. I. Virtasen läheisenä työkumppanina. Hänen toiseen, myös 22 vuotta kestäneeseen, elämäntyöhönsä adventtikirkon palveluksessa kuului rehtorina toimiminen sekä Toivonlinnassa (nyk. Suomen kristillinen yhteiskoulu) Suomessa että Ekebyholmissa Ruotsissa.

Henning Karström kokosi muistelmansa eläkkeelle jäätyään, vanhana miehenä. Heikki Luukko on ne toimittanut kirjan muotoon. Aivan kuin punaisena lankana Karströmin elämään on kietoutunut näkymätön voima, joka ihmeellisellä tavalla johti ja suojeli häntä. Karströmin äidin usko ja hänen luomansa positiivinen ilmapiiri uskonasioita kohtaan juurtuivat vahvasti nuorukaisen sisimpään. Äidin opettamat iltarukoukset säilyivät tärkeinä kaikissa Karströmin elämän vaiheissa, kylminäkin kausina. Ilman näkymättömän voiman pysäytystä hän olisi lukenut itsensä lääkäriksi eikä olisi koskaan tullut biokemistiksi. Tuorerehun säilömisongelman yhteydessä Karström sai yliluonnollisen kehotuksen: "Tee alustava esikoe vielä tänä iltana!" Lopulta Jumala veti Karströmin vastustamattomalla tavalla luokseen.

"Tohtori Karströmin panos tapahtuneeseen kehitykseen [biokemian alalla] on tehnyt mahdolliseksi monien vaivalloisten kokeiden suorituksen ja tärkeiden tulosten saavuttamisen. Yhtyneinä kauniisiin inhimillisiin ominaisuuksiin, tekivät ne hänestä verrattoman työkumppanin, joka aina on säilyvä kiitollisessa mielessäni. Biokemian monilla aloilla hän on kyntänyt pysyviä jälkiä ja konstitutiiviset ja adaptiiviset entsyymit tulevat aina liittymään hänen nimeensä."
Artturi Ilmari Virtanen

"Henning Karström oli aito esimerkki siitä, että usko Jumalaan ja terävä intellektuaalisuus eivät kumoa toisiaan, vaan päinvastoin ne täydentäen vahvistavat toisiaan."
Herbert Blomstedt