Rohkea ja räävitön romaani rasismista ja yrityksestä muuttaa maailmaa.

Mitä saa sanoa? Voiko maailmasta tehdä paremman paikan kieltämällä sanoja? Tuhoamalla taideteoksia? Sulkemalla silmänsä?

Ministerin huulilta karkaa puhelinhaastattelussa sopimaton sana. Puhdistaakseen maineensa hän käynnistää kampanjan, jonka tarkoituksena on kitkeä muukalaisviha Suomesta.
Kaksi linja-autoa jurnuttaa pitkin moottoriteitä. Toisessa on pari aseistautunutta miestä ja joukko naisia, toisen penkit on korvattu makuualkoveilla.
Aloitteleva kuvanveistäjä Väinö kirjoittaa rakastetulleen kirjeitä olympialaisiin valmistautuvassa Berliinissä. Pian hän saa kauan kaipaamansa mahdollisuuden valjastaa luovuutensa jalojen päämäärien käyttöön.

Jari Järvelä (s. 1966) on helsinkiläissyntyinen, Kotkassa perheineen asuva kirjailija. Arvostelumenestyksiksi nousseiden romaanien lisäksi hän on kirjoittanut kuunnelmia, näytelmiä, librettoja ja matkareportaaseja seikkailuistaan vuorilla. Järvelä harrastaa historiaa, matkoja ja viinejä, mieluusti kaikkia yhtä aikaa. Hänellä on karatessa musta vyö. Karaten lisäksi perhe harrastaa joulunaikaan erikoisten piparkakkutalojen rakentamista. Kaikenlaiset uudet maisemat kiinnostavat Järvelää, kunhan niissä saa uida, kävellä, kiivetä tai ajaa junalla. Taiteen puolella hän on erityisen nitkahtanut 1400-luvun renessanssitauluihin, varsinkin muotokuviin ja Marian ilmestyksiin, vaikkakaan ei ymmärrä miksi: useimmat hänen tuttavansa saavat niistä nokkosihottumaa (sen hän kyllä ymmärtää).