Pidän kirjaa unista.
20 vuotta olen ollut yksi ja toinen ihminen
avioliitossa unien kanssa.
Sitä ennen 10 vuotta unien rakastaja
ja 10 vuotta niiden rakastama,
mitään tajuamatta.

Maailman loppu on elämä, joka jatkuvasti alkaa ja loppuu. Välillä pimeys ja kaaos vallitsevat. Välillä välähtää, harvakseltaan. Laskelmien mukaan maailmankaikkeudessa suurin osa on näkymätöntä ja tuntumatonta.

Tämä runokirja kuvaa alun loppua.

Kirjassa on valikoima Jukka Kemppisen runoja, jotka julkaistiin kirjoina 1984–1993. Kirjat saivat hyvän vastaanoton. Kirjoittaja sai 2017 merkittävän julkisen tunnustuksen tieteellisestä ja taiteellisesta elämäntyöstä.

Tiede vai taide, se on ikivanha kysymys. Onnellisessa tapauksessa se johtaa oivallukseen, että molemmista voi nauttia. Aitoja on, mutta niiden yli pääsee. Jyrkänteitä tulee vastaan, mutta kalliokiipeily on palkitsevaa.

Joku kirjoitti, että runous on tuhovoima. Se ei taida olla totta. Runous on voima.

Tämä on eräänlainen eräkirja. Kun saalis on syöty ja tulet sammutettu, runoilija tarjoaa tässä lukijoille ravinnon, joka on ajankohtainen ja tuore kuin linnun narahdus jossain, lähellä äärettömiä kaisloja, maan ja taivaan rajapinnalla.

Teokseen valitut runot ovat runokokoelmista Ylistys (1984), Linnusta länteen (1985), Kiertävä kivi on kuollut (1986), Mahdollinen metsä (1987), Riitamaa (1989) ja Äkkisyvä (1993).

Jukka Kemppinen on ollut monena, kirjoittaa palkittua ja suosittua blogia,ja pitää yllä monimuotoisuutta. Hän oli viimeksi informaatio- ja teknologiaoikeuden professori ja lisäksi humanistina kultuurihistorian dosentti toimittuaan aikaisemmin virkatuomarina, viimeksi hovioikeudenneuvoksena. Julkaisutoimintansa hän aloitti 1957 ja toimi monia vuosia mm. johtavan sanomalehden kolumnistina. Hän on suomentanut yli 200 kirjaa 11 kielestä.