Justinos Marttyyri (n. 100-165) oli toisen vuosisadan tunnetuimpia ja tuotteliaimpia kristittyjä kirjoittajia. Hän oli laajasti perehtynyt aikansa filosofiaan. Tältä pohjalta hän puolusti kristinuskoa kriitikkoja vastaan. Justinos Marttyyrin kirjoitukset paljastavat, miten kristillisyys kehittyi ennen voittokulkuaan Rooman valtakunnassa. Ne valottavat myös syitä siihen, miksi pienestä juutalaisesta liikkeestä kehittyi vähitellen Rooman valtakunnan johtava uskonto. Justinos edusti kristinuskoa, joka oli jo selvästi irronnut Uuden testamentin ja varhaiskristillisyyden maailmasta.

Justinos halusi osoittaa, että Jeesus on isästä Jumalasta ikuisuudessa syntynyt Logos (Sana) ja itsekin Jumala. Edeltäjiään suoraviivaisemmin Justinos teki Vanhasta testamentista kristittyjen omaisuutta ja käytti sitä Kristuksen hylänneitä juutalaisia vastaan. Pakanoille Justinos puolestaan halusi osoittaa, että Logoksen siementä oli jo aikojen alussa kylvetty kaikkiin kansoihin. Siten kristinusko on ainoa totuus, jonka mukaan kaikki hyvät ihmiset kaikkina aikoina ovat eläneet.

Tällaisista lähtökohdista alkoi kristinuskon pitkä tie kohti julkista valtaa ja voittoa pakanallisesta kulttuurista. Justinoksen tekstit paljastavat, millaiselle perustalle myöhempi kristillinen ajattelu rakentuu - olipa kysymys kolmiyhteisestä Jumalasta ja Raamatun arvovallasta, synnistä ja pahoista hengistä, pelastuksesta ja moraalista, seksuaalisuudesta ja väkivallasta tai taivaasta ja helvetistä.

Teos sisältää suomennokset Justinoksen tärkeimmistä teksteistä sekä suomalaisten asiantuntijoiden yksityiskohtaiset selitykset.