Korkea taivas päättää 1999 alkaneen seitsenosaisen ympäristöestetiikan kirjasarjan, jonka taustalla on viisitoistavuotinen kansainvälisten ympäristöestetiikan konferenssien ketju. Kirjoissa ja konferensseissa on käsitelty ihmisen maisemasuhdetta yleensä sekä maisematyypeittäin, joista viimeisenä on vuorossa taivas.

Teos perustuu vuonna 2009 järjestetyn Taivaan ja avaruuden estetiikka -konferenssin sisältöön. Ympäristöestetiikan kokonaisvaltaisessa hengessä teoksen artikkeleissa kohtaavat käsitykset taivaasta niin uskonnollisena ja mytologisena mielikuvana, fysikaalisena ilmakehänä ja avaruutena kuin kuvattuna ja kuviteltuna taivaana. Tekstien rinnalla kulkee Taneli Eskolan kuvaessee, ja Henriikka Tavin, Mirkka Rekolan ja Kai Niemisen runot toimivat kirjallisina aksentteina.