Esityksessä käsitellään muutamia klassisia oikeusteoreettisia ja oikeusfilosofisia teemoja. Analyysikehikon muodostavat oikeuden ontologia, epistemologia, metodologia, logiikka ja aksiologia. Tämän kehikon pohjalta analysoidaan niitä kysymyksiä, joissa ovat esillä oikeusjärjestyksen keskeiset rakenteelliset ominaispiirteet sekä oikeudellisen argumentoinnin tunnusomaiset elementit ja juridisten kannanottojen kontrollia koskevat kysymykset.
Esitys on strukturoitu 13 päälukua käsittäväksi kokonaisuudeksi seuraavasti: taustanäkökohtia, oikeuspositivismi, oikeusrealismi, luonnonoikeusteoria, moniulotteinen oikeusteoria, oikeusjärjestyksen normirakenne, oikeuslähteet, tulkintastandardit, oikeudellinen argumentointi, lainopillisen ajattelun rakenne, oikeustutkimuksen suuntaukset.
Tarkastelussa pyritään osoittamaan, että oikeusjärjestys ei ole staattinen oikeusnormien kokonaisuus. Oikeudellisessa päättelyssä tulee normiulottuvuuden (säännöt ja oikeusperiaatteet) ohella esille myös faktojen ja arvojen ulottuvuus. Oikeudellinen argumentointi edustaa moniulotteista mallia (kolmidimensionaalisuus).
Keskeisen kohteen muodostaa lainopillisen ajattelun rakenteiden erittely. Tältä pohjalta käsitellään loogis-deductiivista traditiota, legaalista induktiota ja argumentointiteorian keskeisiä suuntauksia (topiikka, retoriikka ja hermeneutiikka). Esille tulevat tällöin oikeudellisten kannanottojen heuristiikan ja justifikaation olennaiset piirteet ja rakennetekijät. Normatiivisten kannanottojen oikeudellisen kriteerit eivät ole palautettavissa enempää loogiseen todistettavuuteen(konsistenssiteoria) kuin empiiriseen verifiointii n (korrespondenssiteoria). Kysymyksessä on auditoriosidonnainen keskusteluobjektiivisuus (konsensusteoria).
Lainoppi edustaa praktisen päättelyn alaa. Tässä mielessä kysymyksessä ei ole ankara tiedekysymys (scientia) vaan käytännöllinen ajattelun muoto (prudentia). Tämä on yhteydessä siihen, että oikeusjärjestys ei muodosta staattista eikä suljettua normijärjestelmää. Oikeudellisen ajattelun taustalähtökohdat ovat sidoksissa kahteen yleisen tason premissien kokonaisuuteen: toisaalta kulloinkin vallitsevaan filosofis-tieteenteoreettiseen paradigmaan ja toisaalta asianomaisen oikeusyhteisön taloudellis-sosiaaliseen perustaan. Toisaalta on kylläkin niin, että oikeustiede ei lainopin merkityksessä ole perusteiltaan muuttunut vuosisatoihin. Eikä oikeastaan voikaan.
Teoksen kirjoittaja Seppo Laakso on Tampereen yliopiston julkisoikeuden professori (em.).
