Kirjoja on Suomessa levitetty ja kaupiteltu keskiajalta lähtien, ”Modernin” kirjakauppatoiminnan synty ajoittuu kuitenkin vasta 1700-luvun lopulle, jolloin Turkuun saatiin ensimmäinen pysyväisluonteinen kirjakauppa. Kirjojen levityksestä huolehtivat yksittäiset kolportöörit, kirjansitojat, painajat ja ruotsalaisten kirjakauppiaiden asiamiehet muiden tehtäviensä ohella. Vaihtokauppa, ennakkotilaukset ja painatteiden ilmaisjakelu olivat vielä 1700-luvulla keskeisiä kirjanvälityksen muotoja. Varhaisin kirjallisuus oli uskonnollista, mutta vähitellen maallinen kirjallisuus, erityisesti kaunokirjallisuus, matkakirjat ja arkkiveisut syrjäyttivät uskonnollisen hartauskirjallisuuden. Tutkimusajan kuluessa kirja muuttuu elitistisestä, vain harvojen omistamasta ylellisyysesineestä koko kansan omaisuudeksi.
Suomen varhaisimman kirjanlevityksen historiassa luodaan kokonaiskuva kirjallisuuden julkaisemisen ja hankinnan edellytyksistä. Se osoittaa, että Suomi on keskiajalta lähtien ollut kulttuurisesti osa Eurooppaa, jolla on ollut toimivat kauppasuhteet erityisesti Itämeren piirin alueisiin