Kenet kohtaat, kun kohtaat toimittajan

”Ihmisenä en tätä tekisi, mutta toimittajana minun täytyy.”

Toimitustyötä tuntemattomilla tai siihen ennakkoluuloisesti suhtautuvilla elää vahvassa harhakäsitys siitä, että kun toimittajat ovat työssään kriittisiä ja periaatteellisia, he olisivat tahallaan ikäviä. Eivät he ole. Ei kukaan nauti siitä, että pääsee kirjoittamaan ikävistä asioista, vaan niitä joutuu käsittelemään työssään.

Journalistin ikiaikainen eettinen ihanne on asettua vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Kriittisyys tulee sitä kautta velvollisuudeksi, koska hänen täytyy kaivaa esiin epäoikeudenmukaisuuksia, jos sellaisia on. Demokraattiseen järjestelmään kuuluu, että yhteiskunnan päätöksenteon täytyy olla läpinäkyvää ja perusteltua. Jos perusteluja ei voi kertoa ääneen toimittajille eli suurelle yleisölle, päätökset eivät ole läpinäkyviä.
Ikäviin kysymyksiin voi parhaiten varautua niin, että miettii, mitä toimittajat saattavat kysyä ja hoitaa asiat kuntoon.
Toimittajat kysyvät ikäviä kysymyksiä samasta syystä kuin esimiehet kysyvät ikäviä alaisiltaan. Miksi teit noin? Mistä tiedät, että rakentamasi silta kestää? Miksi projekti ei ole vieläkään valmis?

Toimittaja kysyy ikäviä kysymyksiä siksi, että muuten hän tekisi työtään huonosti.

Jos yritys tai organisaatio ei anna vastauksia ikäviin kysymyksiin, siitä syntyy helposti vaikutelma, että taustalla on vielä isompia asioita salattavana. Median logiikka toimii niin, että jos vastauksia ei saa yhdestä paikasta, niitä on kysyttävä jostain muualta – vuolaita tietolähteitä ovat tavallisesti kilpailijat, koska he ovat innokkaita kertomaan asioiden toisen laidan. Ja siinä vaiheessa ensimmäinen tietolähde on jo menettänyt pelin.

Samaan aikaan, kun mediakenttä pirstaloituu ja toimittajien määrää vähennetään, yritysten ja organisaatioiden on huudettava kovempaa ja taitavammin, jotta saavat oman äänensä kuuluviin.
Asiaviestinnän määrä on suhteellisesti ottaen laskussa tai ainakin paineissa viihteen, mielipidepostausten ja pintajulkisuuden paineessa. Kun siinä tilanteessa pyrkii saamaan oman sanomansa liikkeelle, on oltava taitava.
Se kuitenkin avaa uusia mahdollisuuksia, mutta se tarkoittaa, että viestintä on otettava entistä paremmin haltuun yrityksissä ja organisaatioissa.