Tutkimus tarkastelee eutanasiaa koskevia kulttuurisia käsityksiä yksityishenkilöiden ja asiantuntijoiden parissa nykypäivän Suomessa. Eutanasiakeskustelu on leimahtanut säännöllisin väliajoin erilaisten kuolevien hoitoon liittyvien eettisten jännitteiden seurauksena. Tutkimuksen aineistot koostuvat suomalaisten yksityishenkilöiden kirjoittamista, eutanasiakysymykseen kantaaottavista kirjeistä sekä terveydenhuollon ammattilaisten ja erilaisia maailmankatsomuksia edustavien uskonnollisten spesialistien haastatteluista. Eutanasiakeskustelussa esiintyvien hyväksyvän, torjuvan ja keinuvan eutanasiadiskurssin ytimeen nousevat erilaiset käsitykset hyvästä kuolemasta. Eutanasia ei ole irrallinen siitä keskustelevien ihmisten kokemuksista, vaan kietoutuu läheisesti erilaisia hyväksyttyinä tai torjuttuina pidettyjä kuolemisen tapoja koskeviin arvoihin. Myös henkilökohtaisen elämän kuolemamuistot vaikuttavat käsityksiin erilaisista hyviksi tai huonoiksi mielletyistä kuolemisen tavoista. Lääkäreiden keskuudessa keskeinen huolenaihe on kuolevan potilaan kärsimyksen lievittäminen. Uskonnollisille spesialisteille tärkeitä ovat teologiset näkökohdat, joista käsin eutanasia näyttäytyy sopimattomana kuolemisen tapana. Yksityishenkilöt korostavat mahdollisuutta vaikuttaa oman kuolemisensa laatuun. Tutkimus osoittaa, ettei eutanasiasta vallitse suomalaisessa yhteiskunnassa moraalista konsensusta, vaan useita erilaisia todellisuuksia, jotka rakentuvat suhteessa kulloisiinkin käsityksiin hyvästä kuolemasta.