Tämä on järjestyksessään neljäs Promaint ry:n Hydrauliteknisen toimikunnan tuottama julkaisu öljyjen kunnonvalvontaan liittyvästä aihepiiristä viimeisen 20 vuoden aikana. Kaikissa aikaisemmissa julkaisuissa on ollut hieman eri näkökulma. Edellinen julkaisu on vuodelta 2003, joten sen jälkeen on tapahtunut paljon kehitystä sekä antureissa, öljyissä että öljyn kunnossapidossa. Juuri ne ovatkin tämän tuoreen julkaisun pääosassa, ja muun muassa viime aikoina paljon ongelmia aiheuttanut öljyn lakkautuminen on käsitelty tässä yhteydessä varsin laajasti.

Öljyn puhtaustason seuranta ja öljyn perusanalyysien hyödyntäminen ovat nykyisin useilla teollisuudenaloilla vakiotoimintaa. Öljyn hyvä kunto on todennettu päätekijäksi tavoiteltaessa fluiditekniikan laitteiden korkeaa käyntiastetta. Öljytilavuuksien pienentyminen ja mm. samanaikainen öljyjen käyttölämpötilojen kohoaminen, ovat lisänneet öljyihin kohdistuvaa rasitusta ja valvonnan tarvetta.

Ympäristöystävällisten öljyjen ja synteettisten öljyjen käyttöönotto on tuonut kunnonvalvontaan enemmän seurattavia suureita, jolloin aiempi perinteinen öljyn peruskunnon ja puhtaustason seuranta on täydentynyt lisäsuureilla. Lisäksi öljyn hyödyntäminen väliaineena koneiden ja laitteiden ennakoivassa kunnonvalvonnassa on yleistynyt, kun on todettu, että öljyn kautta tapahtuva seuranta antaa aiemmin tiedon järjestelmän tilassa tapahtuvista muutoksista kuin perinteiset esimerkiksi värähtelytasojen seurantaan perustuvat valvontatekniikat.

Kehittyvä anturi- ja tiedonsiirtotekniikka on mahdollistanut öljyä väliaineena hyödyntyvien valvontojen nopean yleistymisen. Markkinoilla on nykyään erilaisia kunnonvalvonta-antureita, joiden mittaukset antavat tiedon koneen tai järjestelmän toimintakunnosta. Väärään mittaustulokseen perustuvat päätökset ovat suoraan hukkaan heitettyä rahaa. Kunnonvalvontaa suorittavien organisaatioiden muutokset ja kunnonvalvontatoimintojen siirtyminen tuotantolaitoksilta erillisille kunnossapitoyhtiöille ovat lisäksi tuoneet tarpeita kunnonvalvontamenetelmien kehittämiseksi.

Hydrauli- ja voitelujärjestelmät ovat tärkeitä koneiden ja järjestelmien osia. Niissä käytettävät nesteet siirtävät tehoa, voitelevat sekä kuljettavat lämpöä ja epäpuhtauksia. Käytetyt nesteet vaikuttavat järjestelmän luotettavuuteen ja energiatehokkuuteen koko käyttöiän ajan. Käytettävyys ja kustannustehokkuus riippuvat nesteiden kunnosta, joten niiden jatkuva kunnonvalvonta on erittäin tärkeää.

Automaation lisääntyessä myös öljyn puhtauden merkitys korostuu ja mittaaminen yleistyy. Tämän ovat huomanneet myös puhtaudenmittauslaitteiden toimittajat ja käyttäjät, ja siksi puhtauden automaattisesta mittaamisesta puhutaan yhä enemmän.

Työryhmän mielestä tämä julkaisu sopii hyvin opetusmateriaaliksi eritasoisissa oppilaitoksissa, kuten aikuiskoulutuskeskuksissa (AKK), ammattien edistämislaitoksissa (AEL), ammattikorkeakouluissa (AMK) ja yliopistoissa.