Tämä tutkielma kertoo kadonneesta elämänmuodosta rannikkolinnakkeilla itsenäisyyden alusta linnakkeiden lakkauttamiseen.

Kansainvälisesti uniikki rannikonpuolustusjärjestelmämme on perustunut kiinteään rannikonpuolustukseen miehitettyine linnakesaarineen. Näillä linnakkeilla oli suomalaiseksi varuskunnaksi ainutlaatuinen elämänmuoto, joka oli hyvin eristäytynyt ja siten yhteisöt olivat erittäin kiinteitä. Pienillä linnakesaarilla saatettiin joutua viettämään kuukausia pääsemättä käymään mantereella. Jokaisella linnakkeella oli omat perinteensä, ja ne saattoivat varioida huomattavastikin.

Oman aikansa linnakeyhteisöjä voidaankin luonnehtia eräänlaisiksi mikroyhteiskunniksi omine kirjoitettuine ja ennen kaikkea kirjoittamattomine sääntöineen ja lakeineen. Saarten elämään kuuluivat myös henkilökunnan perheet, naiset ja lapset, sekä varusmiehet.