Tutkimuksen kohteena on presidentin valta ja sen kokemat muutokset itsenäisyyden aikana. Muutosten tarkastelua ja lähikuvia eri presidenttien kausista.

K. J. Ståhlberg valittiin vuonna 1919 Suomen tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Toisen kautensa vuonna 2012 päättävä Tarja Halonen on Suomen 11. presidentti. Mikä on ollut valtionpäämiehen rooli kansallisen politiikan keskeisissä ratkaisuissa?
Miten presidentin ja eduskuntakeskeisen parlamentarismin välinen jännite ja suhde ovat kehittyneet? Miten valtatasapaino on säilynyt ja muuttunut lähihistoriamme kriisiajoista uuden vuosituhannen alkuun? Kuinka olemme siirtyneet vahvan presidentin ajasta lähemmäs arvojohtajuutta? Onko muutos kansallisen politiikan ajasta globalisaation kauteen tukenut pääministerivaltaista johtajuutta?

Presidentin valta tarkastelee näitä kysymyksiä instituution näkökulmasta. Presidenttiys on instituutio, jonka valtaa ja vastuuta presidentit toteuttavat vuorovaikutuksessa muiden poliittisten toimijoiden kanssa.
Teos tarjoaa lähikuvia kaikkien presidenttien kausista, kriiseistä ja kompromisseista, Ståhlbergistä Haloseen. Se avaa näkymiä presidenttien vallankäyttöön, Tarton rauhasta ja lapuanliikkeestä sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin, noottikriisistä Neuvostoliiton luhistumiseen ja EU-jäsenyyteen saakka.
Presidenttien erilaisia vallankäyttötapoja tutkitaan myös heidän uudenvuodenpuheissa käyttämänsä retoriikan kautta. Teosta täydentää emeritusprofessori Mikael Hidénin juridinen katsaus.

Pekka Hallberg (s. 1944) on korkeimman hallinto-oikeuden presidentti. Hän on väitellyt sekä oikeustieteen (1978) että valtiotieteiden (2004) tohtoriksi. Hän on dosentti Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa. Hallberg on ollut korkeimman hallinto-oikeuden jäsenenä vuodesta 1979 ja presidenttinä vuodesta 1993. Hän on toiminut myös oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena, Suomen akatemian tutkijana ja hallinto-oikeuden professorina. Hallberg on sovitellut komiteoissa suuria lainsäädäntöhankkeita sekä osallistunut keskeisesti valtiosääntöuudistuksiin ja erityisesti perusoikeussäännösten kehittämiseen ja niiden soveltamiseen. Hallberg on kirjoittanut lukuisia teoksia oikeuden eri aloilta. Lisäksi hän on puheenvuorokirjoissaan Oikeus puntarissa (1997), Oikeudenmukainen oikeudenkäynti 2000-luvulla (2001) ja Arvot tasapainossa (2005) kuvannut oikeuden peruskysymyksiä sekä ihmisten ja järjestelmien jännitteitä. Tämä kirja jatkaa arvokeskustelua oikeuden ja vallan solmukohdista. Hallberg arvioi pitkän tuomarinuransa pohjalta oikeuden kehitystä, piirtää tutkijana vallankäytön kehityskaarta ja matkakuvauksissaan etsii toimivan oikeusvaltion ihannetta ihmisten kannalta.