Suomessa koulutettiin jatkosodan aikana lukuisia venäläisiä sotavankeja salaisiksi asiamiehiksi eli vakoilijoiksi. Asiamiehet seulottiin sotavangeista, joiden uskottiin olevan valmiita vaihtamaan puolta. Agenteille annettiin koulutuksessa uudet identiteetit ja heidät toimitettiin Neuvostoliittoon, jotta he raportoisivat näkemästään Suomeen.

Teoksen kirjoittajan isoisä Antti Porvali työskenteli Äänislinnan Tiedustelijainkoulun kouluttajana. Vakoojakoulu perustuukin Antti Porvalin oman turvallisuutensa uhalla kätkemiin asiakirjoihin sekä hänen kertomuksiinsa asiamiesten koulutuksesta. Miten vakoilijat valikoitiin sotavangeista? Mitä vakoilijoiden koulutukseen kuului? Mitä heille tapahtui Neuvostoliiton puolella? Miksi vakoilukoulun toiminnasta on vaiettu viime aikoihin asti?

Vakoojakoulu kirjoittaa uudestaan tuntemaamme historiaa jatkosodan ajasta. Asiamiehen toiminta oli kaukana tavallisen sotilaan sodasta: asiamiehet olivat yksin vihollisen keskellä, ja kiinni jäädessä tilanne oli mahdoton. Edessä oli kuolema tai elinikäinen pakkotyö, myönsivätpä kiinnijääneet vakoilun tai eivät.