Erich Maria Remarque hätkähdytti ensimmäisen maailmansodan jälkeen realistisella romaanillaan Länsirintamalta ei mitään uutta, joka oli ilmestymisensä aikoihin maailman kiistellyin sotakuvaus.

Tästä teoksesta on tullut yhden sodan, yhden aikakauden synonyymi.

Se on kuvaus nuoren saksalaisen rintamasotilaan kokemuksista neljän sotavuoden ajalta ja samalla kertomus kokonaisesta sukupolvesta, jonka sota tuhoaa. Sankaruuteen koulutetun nuorison ihanteet murskautuvat pirstaleiksi kärsimyksissä ja loassa, konekiväärien, liekinheittimien ja kranaattien armottomassa tulessa, uuvuttavissa ja verisissä taisteluissa. Sodan synkkä ja karmea perussävel soi taukoamatta.

Remarquen koruton ja puolueettoman inhimillinen näkökanta on hätähuuto inhimillisyyden puolesta sotaa vastaan. Samalla teos elävöittää kokonaisen aikakauden unelmat ja niiden kaatumisen.