Syyskuun 1. päivänä 1939 seitsemäntoistavuotias vapaaherra Richard von Rosen kuuli radiosta Saksan hyökänneen Puolaan. Nuorukainen ei ollut sodasta innoissaan, mutta halusi monien ikätoveriensa tapaan täyttää velvollisuutensa ja hakeutui upseerin uralle panssarijoukkoihin. Kovan peruskoulutuskauden ja intensiivisen upseerikokelaskurssin jälkeen hän siirtyi lopulta Panssarirykmentti 35:een helmikuussa 1941.

22. kesäkuuta 1941 käynnistyi operaatio Barbarossa. Panssarirykmentti 35 kuului 4. panssaridivisioonaan ja Keskustan armeijaryhmään. Panzer III:n ampujana palvellut von Rosen sai tulikasteensa raskaissa taisteluissa Stary Bychowissa ja haavoittui pian sen jälkeen. Toivuttuaan hän sai kesällä 1942 siirron vaununjohtajaksi Tigereillä varustettuun 502. raskaaseen panssaripataljoonaan. Heinäkuussa 1943 Kurskissa käytiin maailman suurinta panssaritaistelua, johon von Rosen osallistui joukkueenjohtajana 503. raskaan Tiger-pataljoonan 3. komppaniassa.

Kesällä 1944 von Rosen komennettiin maihinnousurintamalle, jossa raskaiden panssariyksiköiden oli määrä pysäyttää liittoutuneiden joukkojen eteneminen. Kokenut panssarisotilas sai kuitenkin kokea vihollisen ilmaylivoiman armottomuuden. Sen jälkeen kun pataljoona oli uudelleenvarustettu Königstiger-vaunuilla, von Rosen komennettiin komppanianpäällikkönä Unkarin murtuvalle rintamalle. Siellä hän haavoittui viidennen kerran vuoden 1945 alussa.

Kenraalimajuri, vapaaherra Richard von Rosenin ura jatkui sodan jälkeen Saksan liittotasavallan Bundeswehrissä ja Natossa. Hänen päiväkirjamerkinnöistään kokoamansa kuvaukset antavat yksityiskohtaisen kuvan panssarisodasta itä- ja länsirintamilla. Tätä vaikuttavaa ja ainutlaatuista kertomusta täydentää 445 valokuvaa, joista suuri osa on ennen julkaisemattomia.