Tuusulanjärven itärannalle 1800- ja 1900-lukujen taitteessa syntyneen taiteilijayhteisön merkitys on ollut Suomen taide- ja kulttuurihistorian kannalta keskeinen. Sen asukkaat, kirjailija Juhani Aho, säveltäjämestari Jean Sibelius, runoilija J. H. Erkko sekä taidemaalarit Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Venny Soldan-Brofeldt kuuluivat suomalaisen musiikin, kuvataiteen ja kirjallisuuden eliittiin. Heidän työnsä ajateltiin vahvistavan suomalaisten itsetuntoa ja käsitystä Suomesta kansakuntana. Heistä tuli "kansallista omaisuutta" ja yhteisön taiteilijakodeista, Aholasta, Suvirannasta, Halosenniemestä, Ainolasta ja Erkkolasta suosittuja pyhiinvaelluskohteita. Taiteilijayhteisön arki on kuitenkin jäänyt paljolti tuntemattomaksi. Minkälaisin ihantein ja odotuksin koteja rakennettiin? Miten taiteilijuus vaikutti elämäntapaan? Miten lapset kasvatettiin? Miten selvittiin taiteilijan ammattiin liittyvistä taloudellisista ongelmista? Miten suhtauduttiin ajassa risteileviin aatteisiin? Entä mitä merkitsivät laajat sukuverkostot - Järnefeltit, Swanit, Brofeldtit, Sibeliukset, Soldanit, Haloset, Mäkiset, Erkot?Professori Riitta Konttisen kirjassa etsitään vastauksia näihin kysymyksiin ja tarkastellaan yhteisöä kokonaisvaltaisesti, unohtamatta kuitenkaan yksittäisiä taiteilijoita ja taiteilijaperheitä. Kehyskertomuksena toimii Suomen itsenäistymisen historia, joka monin tavoin solmiutuu taiteilijoiden elämään, työskentelyyn ja toimintaan. Tavallisesti on puhuttu vain taiteilijayhteisön miehistä. Riitta Konttisen mukaan Tuusulanjärven taiteilijayhteisön naiset olivat kuitenkin sen syntymisen, sen kodeissa noudatetun elämäntavan ja sen piirissä harjoitetun taiteen kannalta keskeisiä. Juhani Ahon puoliso Venny Soldan-Brofeldt oli naisista ainoa, jolle taide merkitsi ansiotyötä, mutta myös Saimi Järnefelt oli ollut ammattinäyttelijä ja Maija Halonen saanut pianistin koulutuksen. Monitaitoinen Aino Sibelius, jota hänen puolisonsa kutsui "tunteiden taiteilijaksi", muun muassa suunnitteli huonekaluja Ainolaan. Kaikki nämä avioliitot oli solmittu rakkaudesta, mutta puolisot löydettiin ajan ihanteiden mukaisesti omasta sosiaalisesta ryhmästä, lukuun ottamatta Halosia, sillä Pekalla oli talonpoikainen tausta kun taas vaimo Maija tuli lehtoriperheestä. Taiteilijayhteisöä on ajateltu idyllinä, mutta kolikolla oli myös kääntöpuoli. Venny Soldan-Brofeldt kirjoitti myöhemmin muistikirjaansa: "Pahin painajaiseni, olemme muuttaneet takaisin Aholaan. " Aviomiehen kuuluisuus toi mukanaan raskaan talouden, eikä omalle työlle enää tahtonut löytyä aikaa. Alkuperäiseen arkisto- ja kuva-aineistoon perustuva kirja toimii myös syventävänä oppaana Ateneumissa lokakuussa 2013 avattavaan samannimiseen näyttelyyn.