Helsingin Pirkkolan jääkiekkokaukalosta 9.9.1965 käynnistyi ura, joka on kuljettanut Alpo Suhosta ympäri maailmaa, jäähallista ja pukuhuoneesta toiseen, vaihtoaitiosta ja toimistosta toiseen. Hänen mukaansa tänä vaikeana maailmanaikana urheilu on helppo ohittaa toissijaisena, vähäpätöisenä asiana, vaikka se on nykyisin mitä enenevässä määrin merkittävä talouden veturi ja työllistäjä – jos niitä mittareita haluaa käyttää.

”Urheilu tarjoaa ihmisille viihdettä, nuorille tekemistä, urheilu koskettaa jotenkin melkein kaikkia suomalaisia, itse olen tehnyt (lähes) koko työurani jääkiekon parissa”, Alpo Suhonen sanoo.

Hän esittää kirjassa viiden vuosikymmenen aikana ja koko elämänkokemuksensa myötä siivilöityneen mallinsa valmentamisesta, valmentajan ja pelaajan rooleista, jääkiekon kehityksestä, menneisyydestä ja tulevaisuudesta.

”Kirjan lopussa olevasta liiteosasta löytyy historiallisia dokumentteja maajoukkueen päävalmentaja-ajaltani, Chicagon NHL-ajaltani sekä ajoilta niitä ennen ja niiden jälkeen. Niistä näkee sekä omien ajatusteni johdonmukaisuuden
että niiden luonnollisen muuttumisen”, hän sanoo.

Pääosa aineistosta on syntynyt Alpo Suhosen nykyisessä työssä Itävallan jääkiekkoliiton urheilujohtajana. ”Kymmenen vuotta Pirkkolassa pelaamani ottelun jälkeen tapasin Philadelphiassa Flyersin silloisen päävalmentaja Fred Sheron. Olin juuri päättänyt ensimmäisen kauteni valmentajana FoPS:n luotsina. Sheron tapaamisesta käynnistyi puolestaan 40 vuoden mittainen elämän, valmentamisen, jääkiekon, johtamisen ja nuorten ihmisten ohjaamisen tutkimusmatka.”

”Pohdiskeluni eivät tarjoa valmiita vastauksia, mutta toivon, että ne herättävät sinussa jatkokysymyksiä ja avaavat keskustelua siihen suuntaan, että voimme entistä paremmin kehittää nuorten ihmisten mahdollisuuksia kehittyä ammattilaisina, pelaajina ja myöhemmin ehkä valmentajina…”

”Ja ihmisinä”, Alpo Suhonen toivoo.