”Liikutun aina, kun muistan sinut Viirinkankaan männikössä lehmäjoukon kärjessä. Silloin urheasti panit itsesi alttiiksi kotisi puolesta, reipas, iloinen koulutyttö.”
Näin kirjoitti 13 lapsen opettajaisä Eemeli Karinen tyttärelleen Sirkalle sotien jälkeen.
Talvisodan ajan perhe oli selviytynyt kotonaan Saarenkylässä paeten aina hälytyksen tullessa kovillakin pakkasilla pellolle kaivettuun sirpalesuojaan. Mutta jatkosodan päättyessä alkoi Lapin sota ja Rovaniemi oli tyhjennettävä. Perhe hajaantui eri puolille Suomea ja Ruotsia. Sirkan evakkotie alkoi 16-vuotiaana karjankuljettajana kävellen Rovaniemeltä Ruotsiin ja jatkui monien vaiheiden jälkeen Jörnin leirille ja lopulta tuberkuloosiparantolaan.
Kirja avaa lukijalle Lapin sodan tapahtumat nuoren tytön silmin. Lapsuus suuressa perheessä Rovaniemellä, koulunkäynnin keskeytyminen sodan vuoksi ja sairastuminen vain vahvistivat Sirkan poikkeuksellista tahtoa opiskella.
Sirkka Lauerma teki pitkän ja arvostetun korvalääkärin uran ja toimi esimerkkinä jälkipolville siinä, miten potilaista pidetään huolta. Ei ollut hetkeä, jolloin hänelle ei olisi saanut soittaa ja aina sai avun, potilaina oli tuhannet perheet, urheilijat, muusikot ja monet Suomen presidenteistä.
Tämän teoksen Sirkka Lauerma on kirjoittanut kunnianosoituksena lapsuuden perheelleen ja rakkaalle Lapinmaalleen sekä kiitoksena Lapin asukkaita auttaneelle Ruotsille.