Kerttu Seestie-Leskinen (synt.1925) vammautui jo nuorena tyttönä ja kävi kuoleman porteilla asti. Vastoin odotuksia hän kuntoutui niin, että pystyi jälleen kävelemään - kainalosauvojen avulla.

Pitkänä sairaala-aikanaan Kerttu joutui seuraamaan sivusta, kun sairaalasta kotiutettiin vammaisia lapsia, joilla ei kuitenkaan ollut paikkaa, minne mennä. Vähitellen Kerttu ymmärsi, että Jumala puhui hänelle kodin perustamisesta pienille vammaisille. Hänen mielessään kaikuivat Jeesuksen sanat: Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle (Matt. 25:40).

Kutsumus valkeni Kertulle lopullisesti, kun hän elämänsä ahdistavimmassa käännekohdassa kypsyi noudattamaan Jumalan johdatusta, tapahtuipa mitä tahansa. Siitä alkoi taival, joka johti Kivalakodin ja lopulta kokonaisen Kivalakotikylän perustamiseen.

Nyt "Äitimamma" on saanut toteuttaa kutsumustaan lähes viisikymmentä vuotta. Tinkimättä hän on seurannut alkuperäistä näkyään: hän haluaa tarjota invalideille ja vammaisille kodin, ei laitosta. Kerttu Seestie-Leskinen on kirjoittanut työstään paljon, mutta nyt saamme ensimmäistä kertaa lukea toisen ihmisen kuvausta Kivalakodeista ja Äitimammasta. Kirja on uskomaton seikkailu uskon ja ihmeiden maailmassa. Se on samalla kunnianosoitus Jumalan palvelijalle, jonka uskollisuus ja alttius ovat tässä itsekkäässä maailmassa kuin tuulahdus taivaasta.