Erillinen Pataljoona 4 vastasi suoraan päämajalle kaukopartiotoiminnasta neljän eri osaston voimin jatkosodan aikana. Rintamalinjat alkoivat vakiintua kesällä 1942 ja oli alkamassa asemasota. Se tiesi myös sitä, että tiedot vihollisen rintamalinjan takaa olivat yhä tärkeämpiä. Varsinkin mahdolliset huoltoyhteydet sekä liittoutuneiden Neuvostoliitolle toimittaman ase- ja materiaaliavun määrästä haluttiin saada selkeämpi kuva.

Päämajan kaukopartiot tekivät pitkiä ja parin viikon mittaisia tiedusteluretkiä vihollisen selustaan, mutta nyt oli edessä koko sodan pisin, aikaa vievin sekä pitkäaikaisin tiedustelumatka - Pitkä reissu.

Partion, joka koostui 14:sta valiosotilaasta Osasto Kuismasesta, tiedustelumatka suuntautui aina Arkangelin radalle asti. Matkaa kertyi yhteen suuntaan 300 km ja aikaa kului yli kaksi kuukautta.

Koko sodan fyysisesti vaativin partioreissun tehtäviin kuului ensisijaisesti selvittää liittoutuneiden materiaaliavun laatu ja suuruus sekä samalla kohdistaa tuhotöitä kuljetuksiin ja näin hidastaa avun perille menoa.

Tappioilta ei partio välttynyt ja raskaan partiomatkan aikana aiheutettiin myös viholliselle tappioita ja tuhottiin kuljetuksia.

Tämä kirja perustuu partiomiesten omiin kertomuksiin sekä omiin autenttisiin, lyijykynällä kirjoitettuihin muistiinpanoihin.

Itse pitkän partiomatkan lisäksi kirjassa myös kerrotaan nuorten miesten huolesta tulevaisuudesta. Mitä tapahtuu juuri heille, kun sota tullaan häviämään. Olihan kaukopartiomiehet leimattu vihollisen taholta vakoilijoiksi ja rosvoiksi. Sodan jälkeen olisi vain yksi totuus ja oikeus ja se olisi voittajan käsissä.