Autonomisen Suomen ylioppilaat keräsivät kansanrunoja Suomessa ja Karjalassa sekä Venäjän Karjalassa, Ruotsissa, Norjassa ja Inkerissä. Teoksessa tarkastellaan vuosina 1836–1917 runonkeruussa taivaltaneiden ylioppilaiden matkakertomuksia ja selvitetään, millaisen Suomen ja suomalaisuuden he niissä kuvasivat. Kertomukset osoittautuvat sivistyneistöä yhdistäviksi ideologisiksi teksteiksi Suomesta.