Antti O. Pajan neljäs eräkirja vie lukijansa kauan sitten olleeseen maailmaan. Vanhimmat tarinat ovat 1920-luvulta ja nuorimmat 1970-luvulta. Ne eivät ole tavallisia erätarinoita, mukana on usein myös mystinen, selittämätön juonne, ja siksi ne kiinnostavat muitakin kuin varsinaisia eränkävijöitä. Ne kertovat aikansa eränkäynnistä ja eränkävijöistä, heidän onnistumisistaan ja epäonnestaan. Samalla niissä on aina mukana jotakin arvaamatonta, joka vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen.