talialainen ulsteri on koskettava tarina 60-luvun maaseudulta, kun Karjalan evakot vasta juurtuvat uusille kotipaikoilleen pitkin Pohjanmaata ja nuoriso nousee jenkkikasseineen junaan tuoreemman leivän perässä kohti Helsinkiä. Tarinan kertoja on pieni poika. Hän puhuu poikasen patoamattomalla suulla salaisista puuhista, kossien kolttosista kuin myös ilon ja murheen lähteistä.

Seksuaalisuutta ei vielä ehditty ymmärtää, kun se jo väkisin herätettiin. Vasta nyt rohjetaan puhua ääneen ja julkisesti lasten hyväksikäytöstä, raiskauksista. Valitettavasti lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole vain tämän ajan ongelma. Ihmiset ovat olleet raadollisia ja julmia aina ja ikuisesti.

Italialainen ulsteri ei saarnaa eikä hurskastele. Pienet pojat eivät yleensäkään saarnaa tai hurskastele. He vain elävät elämänsä vallattomina, kunnes kasvavat aikuisiksi. Ja monet unohtavat koskaan lapsia olleensakaan.

Italialainen ulsteri on puhuen kerrottu tarina 60-luvun Suomesta, pienestä kirkonkylästä, poikaporukasta ja Raisasta, joka joutuu näkemään ja kokemaan aikuisten maailmaa aivan liian läheltä ja aikaisin.