Hartikan perhe asui Vuokkiniemen pitäjässä, Tollonjoen kylässä. Perheen isä Henrik oli päättänyt päivänsä oman käden kautta muutama vuosi taaksepäin. Elettiin aikaa, jolloin Stalin kätyreidensä kautta vangitsi ja surmasi suuren joukon ihmisiä.

Henrik oli jo käytännössä seuraava uhri silloin, kun hän sai tiedon kylälle tulleista vangitsijoistaan. Hän ei jäänyt odottelemaan, vaan teki oman ratkaisunsa.

Perheeseen kuului 59-vuotias äiti Maria, poika Ilari 23, tyttäret: Aili 19, Elsa 13, ja Laila 11vuotta. Aili lähti syksyllä Vienan Kemiin opiskelemaan.

Siellä hän löysi ensirakkautensa Aleksanderin, jolle hän jäi odottamaan lasta. Aleksander joutui yllättäen rintamalle, Neuvostoliiton puolelle.



Kirja kertoo pääasiassa Ailin ja hänen kotiväkensä sekä myös Tollonjoen kyläläisten vaiheista Vienan Karjalassa jatkosodan aikana,kun suomalaiset olivat vallanneet Vuokkiniemen.

Perhe joutui pakenemaan Suomeen jatkosodan päätyttyä venäläisten tulitettua jäljelle jääneiden koteja Tollonjoella.

Pako Suomeen tapahtui jalkaisin, kahta lehmää kuljettaen, mukana oli vajaa kolmevuotias pikku Sanna.