Nainen kohotti höyhenen lähelle huuliaan ja puhalsi. Ensin se nousi, mutta sitten se alkoi minkä lie tuulenpuuskan vetämänä pudota syöksykierteellä alaspäin kadoten yön tummaan aukkoon.

Helena Jäger, ikääntynyt näyttämöiden diiva, pohdiskelee elämäänsä. Kymmeniä vuosia aikaisemmin kuollutta Eerikiä, unelmiensa miestä, joka palvoi häntä, mutta jolle hänellä ei ollut koko uransa aikana aikaa. Parvekkeen ovesta sisään lennähtänyt höyhen kertoo Helenalle, että hänen päätöksensä on oikea: elämä on yhtä hauras kuin höyhen, kevyen puhalluksen armoilla.

Olli Nurmen kertomukset avaavat ikkunoita meitä ympäröivään maailmaan, ihmisiin, kohtaloihin, meihin itseemme. Tarinat ovat moni-ilmeisiä, jotkut syvällisen surullisia, jotkut hilpeän kepeitä. Mutta aina niiden taustalla on ajatus inhimillisyydestä, ihmisistä pyrkimyksineen, vastoinkäymisineen, pelkoineen, toiveineen.