Kolme nuorta miestä kohtasi toisensa Suomen Pesäpalloliiton toiminnassa 1970-luvun alussa. Tuosta kohtaamisesta ei ollut seurauksena pelkästään elinikäinen ystävyys ja yhteydenpito, vaan heidän yhteistoiminnallaan oli myös merkittävä rooli pesäpallon kehittämisessä seuraavien vuosikymmenten aikana.

Pesäpallon 100-vuotisjuhlavuoden lähestyessä syntyi kaveriporukassa ajatus ja jopa velvollisuus kunkin pesisuran muistojen kirjaamisesta paperille. Olivathan he olleet samoissa pöydissä kansallispelin isän Tahko Pihkalan seurassa ja vaiheessa, jossa aseteltiin askelmerkkejä 1980- ja 1990-luvun pesäpallon nousukiidolle. Näistä suurten ikäluokkien edustajista tuntui perustellulta kirjoittaa myös siitä, miten pesäpallosta oli tullut osa heidän omaa henkilökohtaista historiaansa.

Markku Pullisella oli merkittävin vaikutus pesäpallon kehitykseen. Hän oli Pesäpalloliiton toiminnanjohtaja vuosina 1974–2006, tärkeä urheiluvaikuttaja ja nosti kansalaistoiminnan, sosiaalisen pääoman ja yhteisöllisyyden urheilusta käytävän keskusteluun.

Seppo Paavola oli liiton koulutuspäällikkö 1974–1980, sen jälkeen liittovaltuuston jäsen ja myöhemmin opetusministeriön kulttuuriasianneuvoksena keskeisessä asemassa liikuntapaikkarakentamisessa.

Antti Heinonen oli liiton valiokuntien jäsen vuodesta 1968 lähtien ja liiton johtokunnan jäsen sekä varapuheenjohtaja vuosina 1976–1985. Työelämässä hänellä oli merkittävä kansainvälinen ura ja hän oli vastuussa muun muassa eurorahojen liikkeeseenlaskusta vuonna 2002.