Jokaisen tuttaviin kuuluu ihmisiä, jotka vaikuttavat pelaavan eri säännöillä kuin muut. He ovat omia teitään kulkevia sukulaisia, sääntöihin sopeutumattomia alokkaita armeijassa, epämiellyttävän oloisia kollegoja tai vankilaan päätyneitä koulukavereita. Erilaisia, mutta eivät hulluja. Aikoinaan jotkut heistä olisi saatettu diagnosoida psykopaateiksi.
Psykopatia on yksi hämmentävimmistä diagnooseista psykiatrian historiassa. Sitä käytettiin Suomessa kuutisenkymmentä vuotta 1900-luvun alusta 1960-luvun loppuun. Jopa neljäsosa suomalaismielisairaaloiden potilaista oli ”psykopaatteja”. Sopeutumattomat-teoksessa kuvataan tulkintoja psykopatiadiagnoosin saaneista potilaista viidessä suomalaisessa mielisairaalassa. Sairaalassa kerrottiin asioista, joista ympäröivässä yhteiskunnassa ei sopinut puhua. Potilaskertomusten kautta avautuu näkymiä suomalaisten mielenmaisemien vaiettuun puoleen. Matka normaalista epänormaaliksi on lyhyt. Joskus normaaliuden näkymätön raja ylittyi yksittäisen tapahtuman seurauksena. Menneisyyden tarkastelu auttaa ymmärtämään, millä tavoin yhteiskunnan asenteet heijastuivat lääketieteeseen.