Veijaritarina on kirjattu ylös lukijoiden todellisuudentajua kutkuttavalla tavalla, uskokoon ken tahtoo -periaatteella.

Vuonna 1992 Venäjä oli sekasortoinen maa, jossa kuka tahansa saattoi olla väkivaltainen ryöstäjä. Virkavallan apuun ei todellakaan voinut luottaa.

Leningradin teatterikoulun oppilas Ville Haapasalo lähti yöjunalla koekuvauksiin Moskovaan. Hän ei koskaan päässyt perille. Mukiloituna, rahattomana ja passittomana hän joutui yli kuukaudeksi orjatyöhön Mustan meren rannikolle. Epätoivoisessa tilanteessaan hän tutustuu salaperäiseen kaunottareen Nadjaan ja tämän perheeseen.

Mikä on totta ja mikä harhaa? Venäjä on suuri maa, jossa on suuret kuopat. Ville Haapasalon järkyttävä ja samalla mielipuolisen hauska selviytymistarina nyt yksityiskohtaisesti kerrottuna.

Juha Metso (s. 1965) on valokuvataiteilija, joka on julkaissut yli 30 kirjaa ja jonka töitä löytyy kaikista merkittävimmistä suomalaisista taidemuseoista. Metso on pitänyt yli 30 vuoden uransa aikana lähes sata yksityisnäyttelyä Suomessa, muualla Euroopassa, Venäjällä ja Amerikan mantereella. Hän on työskennellyt taiteilijana yli 60 maassa erityisesti entisen Neuvostoliiton maissa. Metson tyyli on itsenäinen ja helppo tunnistaa. Teoksista on sanottu, että ne eivät ole sievisteleviä vaan karheita ja rosoisia. Rujo saattaa kuitenkin muuttua herkäksi ja kivenkova haavoittuvaksi. Arkipäivän dokumentaristina Metso on tarinankertoja, joka tuo katsojien eteen peittelemättömiä ja karunkauniita näkymiä ihmisyyden kaikkiin kerroksiin. Metson kuvien yhteinen piirre on kyky liikkua ajassa. Mitä ikinä hän kuvaakin, lopputuloksessa menneisyys keskustelee nykyisyyden kanssa. Ja jos historian läsnäolo on Metson tuotantoa yhteen sitova loimi, on kaiken perustana luonto ja se, miten ihminen ja ihmisen teot näyttäytyvät suhteessa luontoon.