Paikka on kulttuurintutkimuksen käsitteenä yhtä aikaa yksiselitteinen ja monimerkityksellinen. Paikalla voi olla tarkka maantieteellinen sijaintinsa, siellä on voitu elää vuosisatoja tai se on aina ollut autio. Paikka voi olla kadonnut, väärin muistettu, oudosti kuvattu tai kuviteltu. Paikan voi kokea myös ajassa, liikkeessä, taideteoksissa tai toisissa ihmisissä.

Kalevalaseuran vuosikirjassa paikkoja tarkastellaan elettyinä, kuviteltuina, kerrottuina ja kirjoitettuina kokemuksina. Kirjan paikkoja ovat niin Turun linna, Lappi, tehdasyhteisö, karjalaiset kylät ja suot, sydämen maisemat, kulkureitit ja ihmisten väliset suhteet. Parikymmentä tutkijaa pohtii paikkojen syntymistä, liikkuvan nykyihmisen esteettistä ja emotionaalista paikkasuhdetta sekä perinteen, tapahtumien, yhteisöllisten ja yksilöllisten paikkojen merkityksiä kokijoilleen. Esillä ovat myös kyläkirjojen kuvaukset paikallisuudesta, kotiseutuun kiinnittymisen mahdollisuudet sekä maahanmuuttajien entiset ja nykyiset kotipaikat.