Martin Heidegger oli 1900-luvun merkittävimpiä filosofeja, ja "Nietzsche" on yksi hänen pääteoksistaan. Teoksen pohjana on sekä hänen Freiburgin yliopistossa 1930-luvun lopussa ja 1940-luvun alussa pitämiään luentosarjoja että pitämättä jääneiden luentojen käsikirjoituksia, joita Heidegger on muokannut julkaisua varten. Lisäksi kirjaan sisältyy Nietzscheä käsitteleviä tutkielmia 1940-luvun alusta. Temaattisesti kirjaa jäsentää Heideggerin tulkinta Friedrich Nietzschen vallantahdon käsitteestä ja sen eri ulottuvuuksista: vallantahdon asema Nietzschen taidefilosofiassa sekä vallantahdon suhde tietoon, Euroopan kulttuuria uhkaavaan nihilismiin ja Nietzschen keskeiseen ajatukseen saman ikuisesta paluusta.

Nietzsche ei kuitenkaan ole pelkästään akateeminen tutkielma kiistellystä 1800-luvun ajattelijasta, vaan Heidegger tarkastelee teoksessa Euroopan koko historiaa ja tulevaisuutta kansallissosialismin otteessa ja sodan häämöttäessä näköpiirissä sekä etsii alkua uudenlaiselle ajattelulle ja jopa uudelle historialle. Vuonna 1961 ilmestyneen teoksen vaikutus mannermaiseen ajatteluun oli ratkaiseva; voisi sanoa, että siinä puhutaan Nietzsche-kirjasta silloinkin, kun sitä ei eksplisiittisesti mainita.