Mika Waltarin romaani on täynnä vilkasta elämää, rikasta elämää, mehukasta elämää. Vanha tuttavamme Mikael Karvajalka siinä kertoo Egyptin varakuninkaalle, Soliman eunukille, miten lähes kaksisataa peukalonpäänkokoista timanttia oli joutunut hänen haltuunsa.
Mikaelin ja hänen uskollisen toverinsa Antin värikkäät vaiheet alkavat Venetsian satamassa kumppanusten lähtiessä matkalle Pyhään maahan. Heidät houkutellaan petoksella pahanpäiväiseen laivaröttelöön, josta tulee islamin merirosvoille helppo saalis. Pyhiinvaeltajien päiden kumahdellessa laivan kannelle Mikael ja Antti katsovat parhaaksi ottaa päähänsä turbaanin ja omaksua profeetan uskon. Tämän jälkeen tapaamme toverukset eriskummallisissa seikkailuissa - he suunnittelevat vallankaappausta erään mahtavan merirosvon laskuun, Mikael joutuu naimisiin epäluotettavan italialaisen tytön kanssa, jonka silmät ovat eri paria, hän palvelee seraljin orjana sulttaanin karttahuoneessa, ja vahingossa hänestä tulee laillistettu lääkäri, hakim. Mikael kertoo myös kohoamisestaan suurvisiiri Ibdrahimin suosioon, epäilyttävän maineen saaneista loistonsa päivistä, historian arvoituksellisesta naisesta, Khurrem-sulttaanista eli Roxelanesta, ja antaa mielestään luotettavan kuvauksen suurvisiirin kuolemaan johtaneista seikoista. Näin saamme mekin kuulla, miten lähes kaksisataa peukalonpäänkokoista timanttia joutui el-Hakimin käsiin.
Mika Waltari on Karvajalka-romaaneissaan toteuttanut useita vuosia mielessään olleen suunnitelman, jota varten hän Turkin-matkallaan v. 1947 suoritti perusteellisia tutkimuksia. Mikael Hakimissa hän avaa yllättäviä näkökulmia moniin historian tapahtumiin. Samalla sen värikäs aihepiiri on antanut väljälti liikkumatilaa Waltarin tarinoitsijan-fantasialle, hirtehishuumorille ja elämänfilosofialle.
Mika Toimi Waltari syntyi Helsingissä 19. syyskuuta 1908. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ensin teologiaa, mutta vaihtoi pääaineekseen käytännöllisen filosofian ja estetiikan ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1929. Waltari työskenteli Maaseudun tulevaisuuden kirja-arvostelijana 1932-1942, Suomen Kuvalehden toimitussihteerinä 1936-1938 ja Suomen yleisradion kirjallisena avustajana 1937-1938. Vuodesta 1938 Waltari toimi vapaana kirjailijana. Sotien aikana Waltari työskenteli Suomen puolustusvoimien tiedotusyksikössä. Waltarin ensimmäinen teos Jumalaa paossa ilmestyi vuonna 1925. Hänen varsinainen läpimurtonsa oli romaani Suuri illusioni, joka ilmestyi 1928. Kansainvälisesti tunnetuin teos on vuonna 1945 ilmestynyt Sinuhe egyptiläinen, joka on julkaistu kaiken kaikkiaan 29:llä kielellä ja ilmestynyt ainakin 36 maassa. Kaikkiaan Waltari kirjoitti 22 romaania, 15 pienoisromaania, 26 näytelmää, kuusi runoteosta, neljä novellikokoelmaa, seitsemän salapoliisiromaania, kaksi satukirjaa sekä noin 100 kirja-arvostelua ja lehtiartikkelia. Hänen tuotantoonsa kuuluu lisäksi kuunnelmia, tietokirjoja, suomennoksia ja elokuvakäsikirjoituksia. Waltari valittiin vuonna 1957 Suomen Akatemian jäseneksi ja vuonna 1970 hänet vihittiin Turun yliopiston kunniatohtoriksi. Hän kuoli Helsingissä 26. elokuuta 1979.
