Tuomas Nevanlinna on lukijoille tuttu esseistinä, filosofina ja kolumnistina. Antero joutuu luontoon on hänen ensimmäinen lastenkirjansa, jossa yhdistyy harvinaisella tavalla kielellinen huumori, lämpö ja filosofinen ote. Eli kirja sopii kaikenikäisille - ei vain lapsille vaan myös lapsenmielisille.

Antero on kymmenvuotias kaupunkilaispoika, joka kevätjuhlassa saa kuulla että on saanut ehdot luonnossa. Niin Antero joutuu luontoon, maalle oppiin. "Ota se vähän niin kuin stipendimatkana", mainostaa äiti.

Anteron sijaisperhe on vastikään muuttanut maalle vankan viheraatteen vallassa. Perheen isä johtaa perustuotteiden valmistusta Suomen tehtaan toimitusjohtajana. "Siis joidenkin pelkästään hyödyllisten kuten kenkien", uumoilee Antero. Äiti pitää Minttutee-kahvilaa, jossa tosin ei myydä minttuteetäkään vaan huipputerveellisiä luomujuuresjuomia. Perheen tyttären nimi on Elina ja hänellä on silmälasit.

Antero tutustuu myös lihavaan, laiskaan mutta partaveitsenterävään ja pahantuuliseen jänikseen Äkäslompoloon, jonka logiikka ei petä vain tiukassa paikassa, sisäänpäinkääntyneeseen siiliin nimeltä Miihkali ja luontouskottavaan Watson-kettuun.

Tunnontarkka Antero aloittaa luontoon tutustumisen järvestä, missä hän näkee ensimmäistä kertaa elävän kalan - jopa monta! - uiskentelemassa samassa vedessä mihin hänenkin pitäisi pulahtaa. Maalla on muitakin ihmeitä: metsä, sauna, kaffet, sadeveden talteenotto, mittavista eläinsuhdesotkuista puhumattakaan! Maalla eläimillä ja ihmisillä on ainakin yksi yhteinen piirre: he tupsahtavat koteihin vierailemaan kutsumatta ja milloin vain.