Heinäkuun viimeisellä viikolla tartuin puhelimeen. Aloin ottaa selvää, mitä elokuu toisi tullessaan. Ehkä juuri se oli virhe. Onni hylkäsi. Ehkä se olisi ollut suopeampi, jos olisin edelleen pitänyt kiinni periaatteesta elää päivä kerrallaan. Valitsin numeron, ja sillä hetkellä sain uuden ammatin ja elämänsisällön. Minusta tuli päätoiminen työtön.

Pitkän uran tehnyt teatterinäyttelijä irtisanoutuu kiinnityksestään luettuaan roolilistoilta vuosikaudet ei-oota. Työpaikkakiusaamisen merkit täyttävä savustus ulos talosta ei riitä, vaan turvaverkko toisensa jälkeen pettää, kun mies hapuilee otetta uudesta elämästään. Työvoimatoimisto, Kela, sosiaalitoimisto, terveydenhuolto ja entinen työnantaja eksyttävät ikuista optimistia yhä syvemmälle labyrinttiin, mutta hän ei vain luovu toivosta. Ohjaaja Raija-Sinikka Rantalan kafkamaisen painajaisen tuulimyllyillä on esikuvansa todellisuudessa, mutta päähenkilön ajatusmaailma ja suuri osa sivuhenkilöistä ovat mielikuvituksen tuotetta.