Baby Jane -romaani on taattua Sofi Oksasta: trillerimäisiä äänteitä, kielen kauneutta.

Mitä tapahtui Pikille? Vitsimaakarille, jolla oli itkevän ilveilijän ääni, joka sokeutti, petkutti ja peitti kaiken sen, minkä hän halusikin olevan näkymätöntä itsessään. Miten kaupungin coolein lepakko päätyi vangiksi omaan kotiinsa, näkemään lähes nälkää?

Ongelmaan, joka ei ole hallittavissa, on vaikea saada apua. Sillä on kuitenkin nimi. Tautiluokitus F41.0. Pikiä yrittävät pitää pystyssä tyttöystävät. Nykyinen, tarinan minäkertoja, ja ex Bossa, jotka huolehtivat hänestä monin tavoin. Se on virhe. Mutta niin on myös minäkertojan ja Pikin suhde, jossa oikeat sanat osuvat vääriin paikkoihin ja väärät oikeisiin. Siitä irtautuminen on veristä.

Baby Jane, Sofi Oksasen toinen romaani, on kirjoitusta, joka vie jalat alta. Intohimoista, iskevää, peittelemätöntä. Kulmikas rakkaustarina nousee määriteltyjen ja määrittelemättömien ahdistushäiriöiden keskeltä eikä kaihda näyttää seksuaalisuuden sellaisiakaan puolia, jotka saavat tyydytyksensä vain huomaamattomien postilähetysten kautta.

Baby Jane on myös rohkea keskustelunavaus aiheesta, jota suomalaisessa kirjallisuudessa ei ole juurikaan käsitelty. Romaani kritisoi ennen kaikkea 1990-luvun mielenterveyshoitojen kapea-alaisuutta, lääkehuumaa, jossa psyykkisistä ongelmista kärsivät ihmiset koukutettiin pillerikierteeseen.

Sofi Oksanen on syntynyt vuonna 1977 Jyväskylässä ja on äitinsä puolta virolainen, isänsä puolelta suomalainen. Hän on opiskellut kirjallisuutta Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa ja dramaturgiaa Teatterikorkeakoulussa.