Henrik on tavallinen tanskalaismies, jolla on vaimo ja lapset, talo ja auto. Hän tekee töitä 37 tuntia päivässä ja kotiin tultuaan enimmäkseen makoilee sohvalla. 50 vuotta täytettyään hän äkkiä tajuaa voivansa nuorentua: aika ei kuitenkaan muuta suuntaa eikä Henrik muutu fyysisesti. Muuttuuko hän todella, vai kuvitteleeko vain? Ainakin hänen ajatusmaailmansa alkaa olla vähä vähältä yhä lapsekkaampi. Henrik uskoo myös, ettei ole ainoa, joka taantuu. Myös Tanska hänen ympärillään on palannut lapsuuteen, tai, jos tähtitieteellisesti puhutaan, kääntynyt taantuvaan, yleisen liikkeen vastaiseen eli retrogradiseen suuntaan. "Nuorekkainta koko jutussa on kuitenkin se, että kaikki ovat olevinaan aikuisia. He viis piittaavat asiain tilasta ja näyttävät tärkeiltä. Astelevat vain ohi leuka koholla, jäykin askelin, poliitikot ja tv-juontajat ja rockmuusikot, hiukset vedellä kammattuina ja posket silkoisina, kuin matkalla rippikouluun. Mutta minä en. Minä en halua kieltää nuorenemistani. Päästän ruumiini ihan rennoksi. Annan sen tulla. Katselen itseäni peilistä ja hymyilen hämmentyneenä. Kirjoitan runoja ja hermostun, jos tytöt ovat liian kauniita. Pyöräilen iltaisin ympäri korttelia, uneksin ja poltan Prince Lighteja.” Kevyenkarkea kiepautus kaikille tarkkanäköisen huumorin ystäville.