Pehmeäkantinen. Saksalaista Max Weberiä (1864-1920) on pidetty 1900-luvun merkittävimpänä yhteiskuntatieteilijänä. Vaikka hän kuolikin jo vuonna 1920 ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen influenssaepidemiaan, hänen vaikutuksensa on ollut tavaton varsinkin toisen maailmansodan jälkeen.

Weberin käytetyimpiä ideoita yhteiskuntatieteissä ovat olleet valtion määrittely instanssiksi, joka esittää vaatimuksen legitiimin väkivallan monopolista, sekä ihmisiä koskevan vallan eli herruuden jako ei-legitiimeihin ja legitiimeihin muotoihin, kuten myös jälkimmäisen jako traditionaaliseen, karismaattiseen ja legaaliseen herruuteen.

Pääteoksekseen luonnehditussa, postuumisti vuonna 1922 ilmestyneessä teoksessaan "Wirtschaft und Gesellschaft" (”Talous ja yhteiskunta”) Weber puolestaan käsitteli uskonnon, oikeuden ja talouden keskinäisiä suhteita. Hän korostaa, että kaikki nämä inhimillisen toiminnan alueet vaikuttavat toisiinsa niin, ettei yhtä viime kädessä määräävää toiminnan aluetta ole.

"Tiede ja politiikka" perustuu kahteen puheeseen, jotka Weber piti Münchenissä marraskuussa 1917 ja tammikuussa 1919. Ne oli suunnattu saksalaisille ylioppilaille, jotka halusivat perustaa modernit ylioppilaskunnat ja kehittää yliopistosta tieteellisen koulutus- ja sivistyslaitoksen.

Weber ei rajoitu tarkastelemaan ainoastaan tiedettä ammattina, vaan esittää viime kädessä kysymyksen tieteen harjoittamisen mielekkyydestä nykymaailmassa ja siitä, voiko tiede ratkaista keskeisiä ihmisenä olemisen eettisiä ongelmiamme. Millainen voi olla tieteilijän kutsumus?

Poliitikon kutsumusta Weber taas jäljittää määrittelemällä politiikan käsitettä ja selvittämällä länsimaille ominaisen ammattipoliitikon syntyä. Millaisia hyveitä vaaditaan ihmisiltä, joilla on kutsumus politiikkaan?