Ympäristövahinkojen jälkikäteinen korvaaminen vahingonkärsijöille on tullut sääntelyn piiriin sen vuoksi, että monet, etenkin teolliseen toimintaan ja liikenteeseen liittyvät haittavaikutukset ovat piileviä ja hitaasti eteneviä, usein ne myös ovat peräisin erilaisista lähteistä. Sääntelyn eräänä tarkoituksena on keventää vahingonkärsijän näyttövelvollisuutta ja järjestää korvausvelvollisuuden jakautuminen eri aiheuttajien kesken. Teoksessa esitellään yksityiskohtaisesti ympäristövahinkolain järjestelmä, keskeiset ongelmatilanteet ja soveltamiskäytäntö.