Kylmä sota oli pelottava ajanjakso historiassa. Silloin vastakkain olivat kaksi maailman johtavaa supervaltaa. Tuo aikakausi päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen ja maailmanpolitiikan näyttämölle jäi vain yksi supervalta, jonka taloudelliselle ja sotilaalliselle mahdille ei ole näihin päiviin mennessä ollut haastajaa. Yhdysvallat onkin melko rauhassa saanut toimia ”maailmanpoliisin” roolissa.

Entä mitä sitten tapahtuukaan, jos ja kun tämä demokratian suurin puolustaja päättääkin vetäytyä syrjään maailmanpolitiikasta ja eristäytyä viettämään rauhallista eloaan omalla mantereellaan puuttumatta enää Euroopan tai Aasian asioihin? Käykö niin kuin vanhassa sananlaskussa: ”Kun kissa on poissa, pääsevät hiiret hyppimään pöydillä.”?

Tämä on eräs skenaario mihin maailma saattaa ajautua, mikäli äärinationalistiset aatteet saavat ylivallan ja valtionjohtajat alkavat ajatella omaa etuaan ennen yhteisiä päämääriä. Aurinko laskee länteen väsyneenä ja autuaan tietämättömänä tulevasta, mutta nousee idästä kirkkaana, voimakkaana ja valmiina sokaisemaan valollaan siihen valmistautumattomat.