Keinutuolit ja piirongit toivat entisajan Suomessa ”elämän koreutta” saleihin ja kamareihin. Paikallisten käsityöläisten valmistamat huonekalut muodostuivat vaurastuvan talonpojan statussymboleiksi 1800-luvulla, kun ihmisillä alkoi olla varaa hankkia kotiin muutakin kuin välttämättömyyksiä.

Keinutuoli oli kodissa paikka, johon istutettiin kunniavieras tai jossa vietettiin ansaittua lepohetkeä työpäivän päätteeksi. Sisälleen huolella tehtyjä käsitöitä, liinavaatteita ja henkilökohtaisia aarteita kätkevä piironki oli puolestaan monen nuoren neidon unelma ja emännän ylpeys. 1800-luvulla se oli myös tärkeä osa morsiamen myötäjäiskalusteita.

Kalusteita kamareihin on kulttuurihistoriallinen ja kansatieteellinen tutkimus, joka kertoo monipuolisesti keinutuolien ja piironkien asemasta suomalaisissa kodeissa. Se kuvaa suomalaisten keinutuolien ja piironkien alueellisia ja ajallisia muunnelmia samoin kuin käyttäjiään, suomalaisia ihmisiä.

Teoksessa on runsas ja monipuolinen kuvitus, joka esittelee sisustuksia kartanon saleista vaatimattomiin kamareihin ja antaa kattavan kuvan eri esinetyypeistä.