”Kaipaus Karjalaan on ollut syvimmällä sieluni pohjalla ja koti-ikävä sinne aina.”
Kotiseutumatkat, matkat menetettyyn Karjalaan, ovat 1990-luvun alusta lähtien muuttuneet osaksi karjalaista elämäntapaa. Tässä teoksessa äänen saavat eri-ikäiset Karjalan-kävijät ja karjalaisten jälkeläiset. Tunne on harvoin ristiriidaton; kirjoittajien kokemuksissa sekoittuvat suru, ilo, katkeruus ja anteeksianto. Osalle matka on ollut pettymys: kotitalosta löytyy portaat tai uunin muuri, pihalta vain pystyyn kuollut omenapuu. Joillekin taas käynti menetetyssä Karjalassa on vapauttava ja palkitseva kokemus.
Runsaasti kuvitettu teos tarjoaa ainutlaatuisen ja koskettavan näkymän karjalaisten tuntoihin, suomalaisuuden haavakohtiin ja julkikertomattomaan Suomen historiaan ja kollektiiviseen muistiimme.