Teos käsittelee Pohjois-Amerikan suurten tasankojen lakota-kansan vaiheita pääosin 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin käytiin ns. suuret intiaanisodat. Lakota-intiaanit ovat osa yleisesti siouxeina tunnettua kansaa, joilla ei ole ollut kirjoitettua historiaa, vaan heitä on tutkittu osana valkoisten ja nimenomaan amerikkalaisten historiaa. Tämän etnohistoriallisen tutkimuksen tekee poikkeukselliseksi se, että kirjoittaja on paneutunut aiheeseensa lakotojen näkökulmasta. Sekä intiaanien että valkoisten toiminta asetetaan siihen historialliseen, kulttuuriseen, poliittiseen, sosiaaliseen ja uskonnolliseen viitekehykseen, jota voisi luonnehtia sanalla "Yhdysvallat".