Puolan ja Suomen tarinoissa on yllättävän paljon yhteistä. Tässä ajassa yhä enemmän.
Puola ja Suomi jakavat samaa historiaa. Olemme olleet liittolaisia, vihollisia ja kohtalotovereita. Eurooppalaisen suurvallan omakuvaa ovat rakentaneet sankaruus ja uhrautuminen, kun Suomi on ollut tasaisempi takamaa. Puolan kohtaloa on määrittänyt kansallinen hajaannus ja eripura, ja useammin kuin kerran sen onnettomuus on koitunut Suomen onneksi.
Puola on lähellä mutta jäänyt suomalaisille vieraaksi. Meillä on tavattu sanoa, että Puola on toista maata. Onko sittenkään?
Kirja on suomalainen tutustumismatka Puolaan. Se piirtää kuvan polarisaatiosta tässä ajassa ja etsii jakautumisen juuria historiasta. Mitä me voimme oppia Puolan kokemuksesta?