Hans Kelsenin ”Rechtssatz” käsittelee Kelsenin ”Puhdasta oikeusoppia” (Reine Rechtslehre) kognitiivisena teoriana laista. Tässä merkityksessä kyse on Kelsenin varhaisvaiheen päättäneestä lain teoriasta, joka nojaa tekniseen ideaan väitekelpoisesta oikeuslauseesta (”Rechtssatz”) eli propositiosta, josta voidaan sanoa, onko se tosi vai epätosi. Kelsen määrittelee validin oikeusjärjestyksen tosi oikeuslauseista koostuvaksi hierarkkiseksi kokonaisuudeksi, jonka järjestäytymisen tapaa tiedostusfunktioon oman tehtäväkuvansa rajoittanut oikeustiede tutkii.

Jos ”Puhdasta oikeusoppia” tarkastellaan Kelsenin varhaisvaiheen mukaisesta metodologian näkökulmasta, oikeuslauseen idea sijoittuu teorian keskiöön. Kyseisille jalansijoille näkökulmansa pystyttävä ”Hans Kelsenin ´Rechtssatz´” on niin kriittinen, kuin rekonstruktiivinen tutkimus Kelsenin filosofisesta ajattelusta. Tutkimuksessa tarkastellaan kriittisesti muun muassa Kelsenin tavoittelemaan objektiiviseen tietomuotoon sisältyviä arvoyleistyksiä laista, teorian ennakko olettaman normiontologian todistamista, ja systeemin loogisen alun esittävää perusnormin ideaa eräänlaisena tonaalisena aporiana.

Kritiikkiä täydentävät tutkimuksen rekonstruktiiviset tarkastelut, jotka jättävät Kelsenin tekniikan pääpiirteet ennallaan, mutta samalla pyrkivät antamaan niille – objektivismin periaatteen sallimissa rajoissa – uuden tulkinnan. Tutkimuksen rekonstruktiivisina suuntautuneisuuksina tarkastellaan muun muassa oikeuslauseen totuusargumenttien eksplikaatiota, oikeuslauseen väittämisen ympäristöä uudelleen tulkitun epistemologian ja väitteen background-edellytyksen valossa, imputaation disipliiniä, eräitä ”puhtaan oikeusopin” tietomuotoon implisiittisesti sisältyviä tapailmiöitä sekä objektiivisten arvostelmien muodostamisen edellyttämiä ja Kelsenin objektiivista normireferenssiä täydentäviä referenssejä.