Taiteellisen tutkimuksen perusteet ovat muotoutumassa. Tilanne, jossa taiteellisen tutkimuksen luonne, menetelmät ja tavoitteet ovat vielä epäselviä, on riski ja mahdollisuus.
Tekijät väittävät, että jokapäiväinen tahmea ja takeltelevakin itsemäärittely on välttämätöntä. Tarvitaan halua yrittää ja erehtyä, kaatua ja nousta uudelleen, ja erityisesti kykyä nauttia koko prosessista.
Kirjoittajat haluavat puhua metodologisen yltäkylläisyyden, suvaitsevaisuuden ja avoimen tutkimuskulttuurin puolesta. Suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus luonnehtivat laadullisesti korkeatasoista tutkimusta. Niitä tarvitaan myös taiteelliseen tutkimukseen liittyvän kokemuksellisuuden esiinsaattamiseen. Menetelmällisellä monimuotoisuudella ja kokemuksellisuudella on seurauksensa taiteellisen tutkimuksen käytäntöjen, luotettavuuden ja arvioinnin kannalta. Näin taiteellinen tutkimus voi avata latua myös keskustelulle ihmistieteiden laadusta ylipäätänsä.
Mika Hannula toimii Kuvataideakatemian rehtorina, Juha Suoranta kasvatustieteen professorina Lapin yliopistossa ja Tere Vadén hypermedian professorina Tampereen yliopistossa