Jarmo Lehtisen esseistinen valokuvateos Kahdeksan vuodenaikaa tarkastelee ympäristöämme ja välittömiä luonnonolojamme. Taustalla on Lehtisen pitkäaikainen filmivalokuvausharrastus, joka luonnostaan suuntaa valokuvaajan huomion ulkomaailmaan – ainakin siihen saakka, kun negatiivit ovat valmiit ja on mentävä pimiöön. Teoksen kuvat on reprottu Lehtisen tekemistä hopeagelatiinivedoksista.

Kun ilmasto muuttuu ja vuoden kulku sitä mukaa, eivät neljä vuodenaikaa riitä kuvaamaan todellisuutta, Lehtinen pohtii. Niinpä hän ehdottaa vuodenaikojen tuplaamista ja uusia nimiä uusille "välivuodenajoille".

Esseefragmenteista ja valokuvista koostuva teos kommentoi luonnonympäristömme nykyistä hätätilaa vakavasti ja rauhallisesti, arkisten havaintojen tasalta.