Jorge Luis Borges (1899—1986) käsittelee esseekokoelmassaan Viisi aihetta (alkuteos: Borges oral) elämän perusasioita, kuten aikaa ja kuolemattomuutta. Näillä sanoilla nimettyjen esseiden lisäksi argentiinalainen mestari paneutuu tässä kirjassa salapoliisiromaanin ideaan ja 1700-luvulla vaikuttaneeseen ruotsalaiseen mystikkoon Emanuel Swedenborgiin.

Viides aihe teoksessa on kirja, jota Borges pitää ihmisen luomista ”instrumenteista” erikoisimpana. Se on Borgesille ennen kaikkea ihmisen mielikuvituksen jatke ja vertautuu mikroskooppiin näkökyvyn jatkeena, puhelimeen äänen jatkeena sekä auraa ja miekkaa käden jatkeina.

Borgesin valtava lukeneisuus sekä runsas kielten, kirjallisuuden, filosofian ja mytologioiden tuntemus heijastuvat hänen esseissään hienovireisen huumorin sävyttämänä, lukemaan houkuttelevana tarinointina. Argentiinalainen mestari osoittaa tässäkin teoksessaan, että suuri viisaus voi olla samalla kepeää.

Pentti Saaritsa jatkaa tällä teoksella hienoa, jo puoli vuosisataa jatkunutta suomentajanuraansa. Hänen edellinen Borges-suomennoksensa on arvostelu- ja myyntimenestykseksi noussut esseekokoelma Seitsemän iltaa.