Miten keskiajan ja uuden ajan alun eliitit ja kansa ymmärsivät pahan, paholaisen ja noituuden, entä miten nykymaailma on tulkinnut näitä käsityksiä?

Vanhassa maailmassa, keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa, Jumala ja paholainen, hyvyys ja pahuus olivat toisilleen välttämättömät vastinparit. Ne auttoivat ihmisiä järjestämään maailmansa sallittuun ja suositeltuun tai määrättyyn ja kiellettyyn. Käsitykset paholaisesta ja tavallisia ihmisiä yhtä hyvin kuin hurskaita munkkeja piinaavista demoneista, mahdollisuudesta tehdä sopimuksia paholaisen kanssa sekä pahan palvelukseen siirtyneistä noidista olivat olennainen osa esimodernia kulttuuria, niinpä niiden tunteminen on välttämätöntä tämän aikakauden yhteiskunnan ymmärtämiseksi. Kirjassa esimoderneja käsityksiä lähestytään erilaisten historiallisten lähteiden ja erilaisten tutkimuksellisten näkökulmien kautta. Uskonnon ja politiikan kautta aiheella on edelleen myös laajempia kosketuspintoja postmoderniin yhteiskuntaan, omaan identiteettiimme ja siihen miten nykyään puhutaan hyvästä ja pahasta, naisista ja miehistä, meistä ja heistä ja monesta muusta yhteiskuntaa tarkoituksellisesti tai tahtomattamme järjestävästä rajanvedosta.